Pielpajärvi, kaksine suurine järvineen on perinnemaisemaa, jossa yhdistyvät monet maisemalliset ja historialliset tekijät. Pielpajärvi on Inarin vanha keskuspaikka, jossa aikoinaan sijaitsi Inarin talvikylä, jonne ihmiset kokoontuivat asumaan talveksi. Talvikylän yhteyteen rakennettiin erämaakirkko vuonna 1760. Tämä kirkko on Pohjois-Lapin vanhimpia säilyneitä rakennuksia. Nykyinen rakennus on toinen paikalla oleva kirkko. Ensimmäinen kirkko tehtiin jo vuonna 1646-47. Se on hävinnyt kokonaan. Talvikylästä on jäljellä vain muutamien rakennuksien maatuneita perustuksia.
Nykyinen puinen kirkkorakennus seisoo koivikon ympäröimänä ja sen edustalla on luonnontilainen niitty.
Pielpajärven erämaakirkko lähialueineen on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö sekä maakunnallisesti arvokas maisema-alue. Kirkko on lailla rauhoitettu muinaisjäännös. Alue on myös muinainen asuinpaikka.
Kirkkokenttä edustaa luonnontilaista niittyä, jonka kasvilajisto on runsas. Niittyä hoidetaan Metsähallituksen toimesta.
Pielpajärven erämaakirkko on omatoiminen kohde ja siihen on mahdollista tutustua ympärivuotisesti. Kesäisin paikalla on ollut opas Inarin seurakunnan toimesta.
Kulkuyhteys Pielpajärven erämaakirkolle on kesäisin polku, joka on noin viisi kilometriä pitkä suuntaansa. Polku lähtee kolmen kilometrin päästä Ylä-Lapin luontokeskuksesta, Sarviniementien pysäköintialueelta. Polku kulkee vanhassa aarnimetsässä, sivuten metsälampia ja järviä. Polku on suurelta osin vaikeakulkuinen, johtuen juurakoista ja kivikoista. Puntsijärven rannalla puolimatkassa on tulentekopaikka.
Matka-aika suuntaansa on arviolta 1 tunti 30 minuuttia.
Kirkolta on polku myös Pielpavuonoon, matkaa noin kolme kilometriä. Pielpavuonossa on venesatama, hirsikota ja tulentekopaikka. Kesäisin Pielpavuonoon on vesibussiliikennöintiä.
Lisätietoja Pielpajärven kirkkokentästä ja erämaakirkosta löytyy seuraavien palveluntarjoajien verkkopalveluista;
