Avoimet perinnebiotoopit:
Suurin osa perinnebiotoopeista on erilaisia niittyjä. Kalkkipitoisuus, kasvillisuus, kasvupaikan kosteus, maanpinnan muoto,
ja ravinteisuus tulee huomioida, kun määritellään niittyjä.
Tämä sivu käsittelee lyhyesti kuivat ja tuoreet niityt. Seuraavalla sivulla käsitellään kosteat ja märät niityt.
Aluksi muutama sana luonnonniityistä, joita voi olla lähes kaikissa niittytyypeissä, mutta joita ei eritellä tässä erikseen.
Tällä halutaan korostaa luonnonniittyjen erityispiirrettä, johon ihminen ei suoranaisesti ole vaikuttanut, vaan luonto on itse niittynsä muovannut, jota ihminen on varhain alkanut hyödyntämään karjansa ravinnoksi.
Luonnonniityt, niityt, jotka ovat syntyneet luontaisesti erilaisille paikoille, missä puut eivät viihdy. Nämä niityt ovat kehittyneet luonnon omasta vaikutuksesta, jossa puut tai metsät eivät ole olleet esteenä, varjostamassa muuta kasvillisuutta. Näillä niityillä on niittykukkien määrä ollut suuri ja sitä kautta myös muu eliöstö runsasta. Tämän päivän ympäristössä luonnonniittyjä on erittäin harvassa.
Ahot
Ahot eli ahoniityt syntyivät, kun kaskipelto jätettiin muutaman vuoden viljelyn jälkeen ruohottumaan. Viljelyn loppuessa, kaski oli ruohoa kasvava aho, joka toimi karjan laitumena. Tätä ennen metsää oli poltettu, tehtiin kaski, viljelysmaan saamiseksi. Kaskeamisella saatiin kasvillisuuteen sitoutuneet ravinteet viljelyksien käyttöön. Ravinteet eivät kuitenkaan riittäneet moneksi vuodeksi, vaan metsää oli poltettava lisää uusien viljelysmaiden saamiseksi.
Mikäli ahoa ei käytetty laidunmaana, se muuttui vähitellen koivu- ja leppävaltaiseksi metsäksi.
Kedot eli kuivat niityt ovat syntyneet laiduntamisen vaikutuksesta hiekkaisille ja kallioisille alueille.
Ketojen maaperä on yleensä niukkaravinteista ja tyypillisesti kedon kasvillisuus on matalaa ruohoa ja heinää.
Heinälajeista tyypillisempiä lajeja ovat lampaanata ja nurmirölli sekä matalista ruohoista yleisempiä ovat ahosuolaheinä, kissankäpälä, siankärsämö. Kukkivia kasveja edustavat usein mm päivänkakkara ja kissankello sekä mäkitervakko.
Niityn kasvit vaativat paljon valoa ja menestymisen edellytys on niitto.
Puulajeista, kedoilla tavataan usein mäntyä ja katajaa.
Pitkään laidunnetuilla alueilla saattaa kasvaa pylväsmäisiä ja pensasmaisia katajia.
Ketoja on kaikkialla koko maassa, lajirikkaimpien löytyessä rannikkoseudulta ja lounaissaaristosta.
Erityispiirteenä ovat katajakedot, joiden olemassa olo on hyvin pienimuotoista, alueiden ollessa pienikokoisia, jopa alle hehtaarin suuruisia. Niillä kasvaa monasti suuria pylväsmäisiä katajia.
Nummet ovat kuivaa hiekkaista tai soraista, puutonta, runsaasti varpuja kasvavaa aluetta. Nummia käytettiin aiemmin laitumina ja ne ovatkin yleensä laidunnuksen tuloksena syntyneitä. Nummien kasveihin kuuluvat sammaleet, jäkälät ja varvut. Lisäksi esiintyy saniaisia ja piikkipensaita. Nummilla ei yleensä esiinny rehukasveja.
Puita esiintyy vähänlaisesti tai ei lainkaan.
Nummi määritellään yleensä
puuttomaksi, kasvillisuudeltaan alle kaksi metriä korkeaksi, kasvipeitteiseksi
avomaaksi.
Suomessa kehitys nummiksi on tapahtunut moreenimaiden ja harjujen havumetsistä kulotuksen, laidunnuksen ja hakkuiden kautta.
Suomessa, laidunnetut nummet ovat erittäin harvinaisia ja ne ovat arvokkaita sekä perinnebiotooppeina että maisemallisesti.
Tuoreet niityt
Tuoreet
niityt ovat yleisin niittytyyppimme ja niitä on kaikkialla
Suomessa. Tuoreiden niittyjen kasvillisuus on rehevää,
maaperän ollessa viljavaa ja paremmin vettä pidättävää. Tuoreet
ja myös kuivat niityt ovat monimuotoisimpia ja rikkaampia
luontotyyppejämme eliölajistoltaan. Niiden synty on
tapahtunut raivauksen ja kaskeamisen seurauksena.
Tämä
on mahdollistanut runsaan kasvilajiston synnyn ja sitä kautta
lisännyt elinmahdollisuuksia usealle pieneliölle.
Kukkivat
niityt ovatkin yksi perhosten parhaita elinpiirejä.
Tyypillisesti
tuoreet niityt jaetaan tuoreiksi heinäniityiksi sekä
tuoreiksi suurruohoniityiksi. Pääosin
tuoreet heinäniityt ovat pienruohovaltaisia ja niiden
tyypillisisiä kasveja ovat mm. kissankello, niittyleinikki,
nurmirölli, siankärsämö ja valkoapila.
Suurruohoniityt
kasvattavat vastaavasti mm kulleroita, metsäkurjenpolvia,
niittyleinikkejä, päivänkakkaraa ja rantatädykkeitä.
Niityn
kasvit vaativat paljon valoa ja niiden elinehto on alueiden niitto.
Tuoreet niityt ovat perinteisen maatalouden parhaita heinän
tuottajia.
Säännöllinen
hoito mahdollistaa useiden niittykasvien ja muiden eliölajien
runsaan lisääntymisen.
Hoito auttaa myös monien
uhanalaisten eliölajien säilymistä.
Parhaimmilla
tuoreilla niityillä on tavattu kasvavan neliömetrillä
jopa 40 eri putkilokasvia.
|
